PAIKAN HENKI - GENIUS LOGI
Unohtumaton puu
Unohtumaton puu
Helsingin linja-auto-aseman nurkalla kasvoi vanha
paju, piilipuu, joka jo vuonna 1924 haluttiin suojella
ja jättää paikoilleen, vaikka liikenteellisesti se oli hankalasti
sijoittunut. Kun vanha paju kaatui talvimyrskyssä
joulukuussa 2003, suru kaupunkilaisten kesken oli
suuri. Sen toivottiin versovan kannostaan, pajuthan ovat
sitkeitä puita, mutta uudenvuoden yönä joku tyhmyri
sytytti sen palamaan eikä se enää versonut.
Helsingin kaupungin rakennusvirasto on kerännyt
tarinoita ihmisten elämästä ja tästä unohtumattomasta
piilipuusta. Se on ollut kohtaamispaikka, jonka juurella
on tavattu; se on ollut maamerkki, joka on jäsentänyt
kaupunkia muualta tulleille; se on ollut mukana viime
sodan pommituksissa. Kertomukset vanhasta piilipuusta
liittyvät monen helsinkiläisen ja pääkaupungissa kävijän
elämään. Samankaltaisia kertomuksia on muiltakin
paikkakunnilta.
Helsingin kaupungin Rakennusviraston juhlajulkaisussa
vuodelta 2003 “Näkyvää työtä – ja vähän näkymätöntäkin“
Pertti Mustonen kirjoittaa näin:
“Helsingin kuuluisin puu on elänyt Lasipalatsin ja Hankkijan
talon välissä Salomonkadun päässä Paasikiven aukiolla.
Sen juurien yli kohisee Mannerheimintie. Puun nuoruudessa
vieressä liplattivat Kluuvinlahden rantavedet.
Se on vanha piilipuu eli salava, pajun sukulainen ja Helsingin vanhin suojeltu puu. Sillä on ikätoveri, toinen salava, joka elää Kirjan puistikossa, Siltasaaren rannassa. Kaksi vanhaa, raihnaista, tuettua
ja paikkailtua rantapuuta!
Raihnaista ja rakasta! Kivikaupungin asukkaat rakastavat puita. Eniten helsinkiläiset
rakastavat vanhaa piilipuutaan keskellä kaupunkia, Kampin portilla.
Piilipuu on vanhan näköinen, räjähtäny tapaus, suorastaan ruma, pöhöttynyt,
paisunut maha, laihat oksat. Pahkainen, muhkurainen, halkeillut. Mutta rakas! Kun
tai jos se joskus kuolee, se tulee olemaan hirveätä.
No, ehkä vanha piilipuu ei koskaan kuole eikä kaadu. Puukirurgia tekee ihmeitä
ja samoin rakennusvirasto, puisto- ja metsäväki, viherkansa ja ympäristön tuottajat,
ihan kaikki!”
Suomessa on kaksikymmentäseitsemän kansallista perinnemaisemaa, ja
puut ovat keskeisessä asemassa monessa niistä. Perinnemaisemaksi julistaminen
ei vielä tee paikasta unohtumatonta, vaan siihen tarvitaan henkilökohtaisia,
merkityksellisiä muistoja, vuodenaikojen ja vuorokauden aikojen
vaihtelua, näkymiä ja tapahtumia, jotka ovat koskettaneet.
 |
| Kruunuhaan vanha salava, Helsinki |
 |
| Uusi piilipuu eli paju Lasipalatsin vieressä, Helsinki |
 |
| Kisalinnan parkkihallin seinämaalaus v. 1991, tekijät Heikki Honkimäki, Ville Pirinen ja Irisz Simons |
EPÄPAIKKA
Tunnistatko ja näetkö lähiympäristössäsi epäpaikan? Epäpaikalle on tyypillistä,
että se voisi yhtä hyvin olla missä tahansa muualla - siltä puuttuu tunnistettava
historia, identiteetti ja konteksti. Kasvottoman epäpaikan voi löytää ja kokea
rakennetussa ympäristössä; mitä suurempi kaupunki sitä enemmän epäpaikkoja.
Epäpaikat ovat rakennetun ympäristön ylijäämää. Niitä voivat olla esimerkiksi
merkitsemätön parkkipaikka, käyttämätön ullakko, rikkaruohottunut kukka-allas
tai hylätyn teollisuusrakennuksen piha. Epäpaikan voi myös kokea matkustaessaan
lento- ja rautatieasemilla tai laivaterminaalissa. Pelkkä erinomainen arkkitehtuuri
ei riitä luomaan edellytyksiä hyvälle ja toimivalle elinympäristölle. Epäpaikkojen
syntyyn vaikuttaa ennen kaikkea maankäytön ja liikenteen suunnittelun laatu
sekä kaavoituksen toimivuus, mutta tietysti myös rakennetun ympäristön ylläpito
ja hoito.
 |
| Savola |
MISSÄ KULJIN KERRAN
Lapsuuden kodit, pihat, koulut, kadut, puistot ja polut kulkevat muistoissamme
mukana. Leikkipaikat, mummolat ja kesämökit säilyvät yhtälailla muistoissa.
Muistamme paikan, jossa tapahtui jotain merkittävää. Muistamme tapahtuman,
johon liittyy voimakkaita tunteita, elämyksiä ja jännitystä. Erilaiset aistimukset,
kuten hajut, maut, äänet ja tuntemukset paikasta, liittyvät oleellisesti muistoihimme.
Menneisyytemme merkittävät paikat ovat osa henkilöhistoriaamme ja
identiteettiämme.
Ylen Oi maamme -sarjasta Savonlinnaa ilmasta: http://areena.yle.fi/1-3917907
